Oppimiskäsityskirjoitelmien kommentointi

AC-istunto 16.9.2014

Keskustelimme AC-ympäristössä oppimiskäsityskirjoituksista. Ensin aloitimme koko ryhmällä ja sitten meidät jaettiin pienryhmiin. Meidän Päin mäntyä-ryhmä oli kokonaisuudessaan paikalla.

Hyvin eri tavoin olimme kirjoitelmat tehneet, mielenkiintoista keskustelua kävimme toistemme kirjoitelmista. Oppimiskäsitys pitää sisällään monenlaista, pohdimme sitä teorioiden ja oman oppimisen kannalta sekä mitä olemme opiskelijoissa havainneet. Totesimme, että oppimista tapahtuu monella tapaa ja eri yksilöt oppivat eri tavoin. Kommentoin Heikin kirjoitelmaa, joka oli käytännön läheinen ja perustui pitkälti Heikin omiin varsin monipuolisiin kokemuksiin oppimisesta. Eevan oppimiskäsityskirjoitelman myötä jäin miettimään merkityssuhteen syntymistä oppimistapahtumassa. Jos asiaa ei koe merkitykselliseksi, tuleeko se opittua ja jos tulee, niin oppiiko asian hyvin? Olisi mielenkiintoista käyttää jotain mittaria merkityksellisyys-kokemuksen mittaamiseksi esimerkiksi näissä ape-opinnoissa ja myöhemmin voisi tarkastella oppimisen määrän ja merkityksellisyyden suhdetta mittarin avulla.

AC-ympäristö oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta oli mielenkiintoista käyttää sitä opinnoissakin. Uutta minulle oli se, kun meidät napin painalluksella jaettiin pienryhmissä omiin luokkiin. Adobe Connect on kätevä väline opetuksessa, aion hyödyntää sitä jatkossakin.

Onko oppiminen kuin nämä pilvet: oikeasti taivaalla koristeltuna auringon valon pilkahduksilla vai onko ne vain heijastusta veden pinnalla?

Tutkiva ja kehittävä oppiminen

12.9.2014
Pohdimme kuudentena opiskelupäivänä tutkivaa ja kehittävää oppimista. Aamulla oli tunne, etten pääse jyvälle asiasta ollenkaan. Kun seurasin Raijan opettamaa sekä MO-tehtävien asiaa, tajusin, että asia on jotenkin niin tuttu, etten hahmota sitä. Olen itse omissa opinnoissani aina tehnyt tutkivalla otteella opiskelua ja tajusin tänään sen, että oletan opiskelijoiden tekevän samoin. Omaan työssäni vahvasti piirteitä koko sateenvarjosta, mitä Raija meille esitteli: kokemuksellisuus, yhteistoiminnallisuus, opiskelijalähtöisyys, tutkiva oppiminen, projektioppiminen, oppijan vastuu, opettaja mahdollistajana. Olen Aulin ja Päivin teettämän testin perusteella vahvasti itseohjautuva. Kuuntelen kyllä sujuvasti luentoja, mutta opin parhaiten itse tekemällä, kokeilemalla ja asioita tutkimalla. Oma oivallus täytyy tulla omalla ajallaan, lamppu ei välttämättä syty koulun tunnilla, vaan vasta kun asiaa on saanut itse pähkiä rauhassa.

”Oppiminen on parhaimmillaan tutkimusprosessi, joka synnyttää sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa”. Näin juuri! Tähän pyrin, kun olen koostanut syksyn osalle Green Care oppisopimus-koulutuksen tavoitteita ja kokonaisuutta. Tämä on uusi juttu, mistä olen todella innoissani! Näissä opinnoissa ei tehdä esseitä tai kirjoitelmia vaan opitut asiat viedään suoraan käytännön työhön ja sovelletaan kunkin opiskelijan työpaikalla siten kun ne sinne parhaiten asettuvat. Samalla luodaan uutta ja kehitetään työpaikan toimintatapoja. Koulussa voidaan yhdessä monialaisesti pohtia toteutettuja ratkaisuja ja täten jälleen viedä uusia ideoita työpaikalle. Problem Based Learning näyttää toteutuvan omassa työssäni tämän uuden koulutuksen myötä, huomaan sen nyt tätä pohtiessani! Mahtavaa!