Seikkailukasvatus

Valitsin yhdeksi valinnaiseksi kurssiksi seikkailukasvatuksen, joka järjestettiin Lapin ammattikorkeakoulussa. Opettaja olikin entuudestaan tuttu: Heikki Ojala!

Ensimmäisen päivän vietimme ammattikorkeakoululla, teimme pullakahvi-välineistön etsinnän gps-laitteiden avulla, tutustuimme seikkailukasvatuksen historiaan ja teoriaan sekä teimme pieniä harjoituksia köysillä. Mielenkiintoinen aspekti päivän aikana oli miettiä mille tasolle mikäkin kokemus, oli se sitten seikkailu-, retki- tai opetuskokemus, asettuu. Heikki esitteli meille henkiseen turvallisuuteen liittyen kokemuksen tasot, jotka olivat: 1) arkinen, 2) leikki, 3) seikkailu, 4) rajaseikkailu ja 5) epäseikkailu. Riippuu yksilöstä, miten asiat kokee ja millaisista kokemuksista pitää. Toiset haluaa pysytellä aina arkisella tasolla, ettei mikään suuresti elämässä mullista ja toiset hakee äärirajojaan ja haluavat kokeilla uskallustaan rajaseikkailun alueella.

Toisena seikkailukasvatuspäivänä menimme Hiidenkirnuille kiipeilemään. Olin aiemmin kiipeillyt vain sisäseinällä, joten oli tosi mukavaa kokeilla kiipeilyä luonnossa kallioilla. Hiidenkirnut oli hyvä paikkana, koska kalliot eivät olleet liian korkeat eikä maasto ollut liian vaativa. Aloitus tasamaalla köysien kanssa oli hyvä asia, siinä sai rauhassa kokeilla köysiä ja yrittää tajuta varmistuksen logiikkaa. Vaikka opinkin nopeasti, niin silti varmistuksia ja solmuja tulisi harjoitella monta kertaa, jotta se olisi itsellä varmaa.

Kallioilla liikuimme ryhmänä kiinni samassa köydessä ja etenimme ylöspäin. Tämä oli ajatuksia herättävä kokemus, sillä olen aina luonnossa liikkuessani tottunut kulkemaan yksin ja vapaasti. Nyt olinkin riippuvainen siitä minne muu ryhmä kulkee ja millä vauhdilla, oli pakko huomioida omassa kulkemisessa koko ryhmän lisäksi erityisesti edellä ja jäljessä tuleva. Tämän harjoituksen myötä saisi hyviä aasinsiltoja elämässä pärjäämiseen, ollaanko me ihmiset yksin kaikkivoipia yksilöitä vai ollaanko toisista riippuvaisia yhteisöllisiä ryhmän jäseniä? Päivän aikana puhuttiin jo siitä, että köydessä kulkeminen on todella hyvä ryhmäytymisen ja ryhmän kanssa toimimisen harjoitus. 

Päivän jännityskohdan tarjosi laskeutuminen kalliolta. Jännitti aika lailla siinä kalliolla nököttäessämme, kun odotimme kukin vuoroamme. Vaikka näin etukäteen alhaalta kallioseinän, mistä laskeudumme, niin silti se, että toiset katosivat kukin vuorollaan kallion kielekkeen taakse teki tilanteesta tosi jännittävän. Itse laskeutuminen oli mukavaa ja meni helposti. Tosi hyvä idea Heikillä se, että hän laskeutui jokaisen meidän rinnalla. Se teki olon turvalliseksi.

Ruokailun ja ryhmäreflektion jälkeen saimme vielä mahdollisuuden kiipeillä kalliolla. Meitä jäi Heikin kanssa kolme henkilöä kiipeilemään ja oli kivaa, kun tähän oli mahdollisuus. Kalliokiipeily oli haastavaa vaikkakin mukavaa. Kiipeilyn aikana sai mahtavan adrenaliinipiikin, sormiin sattui ja kaikki aistit olivat hereillä, hieno kokemus!